Oon valvottanu itteeni nyt muutaman yön ja syöminen on jääny. Jos olisin ollu järkevä, olisin ottanu rauhottavia ja menny nukkumaan. Vaan ei. Kiskoin lisää jotta pysyisin hereillä. Idiootti. Jossain vaiheessa tuli saatanan outo olo. Selitin kavereille, että ne oli väärässä maailmassa ja sain sen selville. Huumeet on kiellettyjä vaan sen takia että salaliitto ei halua että oikee maailma saadaan selville, ja että mä pääsin oikeeseen maailmaan ja oon mun omassa maailmassa jossa oon vaan mä ja mun mielen eri osat. Sit selitin et mun tunteet katoaa. Ja että mun täytyy tappaa itteni viel sillon ku mulla on edes vähän tunteita, muiden takia, sillä jos mun tunteet katoaa kokonaan, voin tehä mitä vaan. Ku mieli on täysin muualla nii ei ruumiinkaa tarvi elää maan päällä. Ja että ihmiset koskee mun ruumiiseen muttei pääse käsiks mun mieleen, ja et mä oon lukittu mun kuoren sisälle ja aineissa pääsen ulos.

Siin vaihees kaveri sano, että mun pitäis vähentää mun itteni kannalta, ja että oon seonnu. Huusin sille jotain että "mun maailma on aito, miks teidän maailmassa ihmisillä on ruumiit, se on hullua sillä mieli ei tarvi mitään välinettä välittääksee tietoa toisille. Sä elät väärässä maailmassa." Koin löytäneeni oikean maailman jonne tosissani halusin jäädä.

Myöhemmin mä yritin miettiä mun elämää ja maailmaa. Aloin miettiä että kuka mä olen. Pikkuhiljaa todellisuus alko hiipiä mieleen, ja se oli järkyttävintä. En halunnu myöntää että mun maailma olis harhaa. Mä yritin ajatella järkevällä tavalla mut näin mun elämässä vaan tyhjää. Mul ei ollu hajuakaa mitä tekisin siit eteenpäi. Nytki vielä yritän selvittää ajatuksiani ja pitää itteni tässä todellisuudessa.